Energiamaailma

Mitä ihmettä täällä oikein tapahtuu?

Piditkö tästä? Jaa se muillekin

Heräsin yhtenä päivänä siihen, että toimin samalla tavalla kuin 18 vuotta sitten. Tajusin, että olin taantunut ja tuntui jopa hetkittäin, etten olisi koskaan henkistä tietä kulkenutkaan. Mitä 18 vuotta sitten oikein tapahtui?

Tyttäreni sai leukemia-diagnoosin marraskuussa 2002 ja sytostaattihoidot olivat rankimmillaan juuri ennen joulua. Muistan, kuinka lapseni oli kalju, laiha ja niin voimaton, ettei hän jaksanut edes leikkiä. Olimme hänen isänsä kanssa vuorotellen sairaalassa hänen luonaan ja vuorotellen hoisimme nuorimmaista lastamme huoneistossa, jonka syöpäjärjestö oli meille vuokrannut läheltä sairaalaa.

Kävelin sairaalasta asunnolle aina kaupan kautta. Ostin joka päivä itselleni suklaarasian ja söin sen aina kokonaan iltapalaksi. Hetken verran se lievitti sitä suurta ahdistusta ja tuskaa, joka rinnassani puski pintaan ja uhkasi lamaannuttaa minut kokonaan.

Lapsi parani ja on nyt iloinen nuori aikuinen. Minulla kuitenkin kesti pidempään tuo paranemisprosessi, koska olin työntänyt kaiken tuskan ja ahdistuksen niin syvälle kuin vain pystyin. Luulin kuitenkin, että se oli nyt jo hoidettu.

Enkö ollutkaan tehnyt tarpeeksi henkistä työtä?

Yhtenä päivänä tosiaankin tajusin, että olin ostanut suklaarasian joka kerta kun olin käynyt kaupassa. Olin myös syönyt sen kokonaan aina samana päivänä. Tajusin, että tuttu ahdistus nosti päätään ja olin tiedostamatta lääkinnyt sitä suklaalla, niin kuin silloin aikaisemminkin.

Mitä ihmettä! Enkö muka ollut jo käynyt tuon tuskan ja ahdistuksen läpi ja saanut sen pois päiväjärjestyksestä? Enkö muka ollut jo tietoisesti työstänyt lapsen sairastumisen aiheuttamaa tunnekuormaa ja hoitanut sen ulos kehostani?

Vielä enemmän ihmetystä tuotti se, että kehoni alkoi himoitsemaan lihaa. Olen ollut kasvissyöjä jo useamman vuoden ajan, enkä ole lihaa kaivannut juurikaan. Nyt yhtäkkiä mainoksessa vilahtava kinkku sai veden herahtamaan kielelleni ja kehoni huutamaan leikkeleitä leivän päälle. En hetkeen ymmärtänyt, että mitä täällä oikein tapahtuu.

Joulukuun 2020 neljä suurta energiapäivää

Sitten minulle selvisi, että ne ovat nämä joulukuun 2020 energiat. Tässä kuussa on oikeastaan neljä suurta energiapäivää. Ensimmäiseksi tulee 12.12.-porttipäivä. Sen jälkeen 14.12 on uudenkuunpäivä. Sitten ”räjähtää” 21.12. eli talvipäivänseisauksen päivä ja vielä joulukuun ja koko tämän vuoden energiat huipentuu 30.12 täydenkuun päivänä. HUH-HUH!

12-12-porttipäivänä kehon energiat saavat muistutuksen siitä, että vanhoja aikajanoja on purettava. 14.12. eli uudenkuunpäivänä näkyy Etelä-Amerikassa täydellinen auringonpimennys. Sen energiat valmistelevat ihmiskuntaa jo talvipäivänseisauksen huikeisiin energioihin. 21.12. nimittäin maan päälle on tulossa hyvin paljon uudentyyppistä ja korkeampaa energiaa ja he, jotka ovat tehneet sisäistä työtä valon lisäämiseksi itsessään, pääsevät helpommalla. Joulukuun lopun täysikuu tasapainottaa vielä tuota korkeampaa värähtelyä meissä kaikissa.

Tulkitsen nämä energiat niin, että kaikki vanha pitää käydä läpi, ennenkuin ihmiskunta pääsee eteenpäin. Jos ei itse tee tietoisesti sitä työtä omalla kohdallaan, niin se tuodaan eteen vaikka väkisin. Ahdistus nousee nyt esiin kollektiivisesti ja ihmiset saattavat taantua niin kuin eivät olisi ikinä henkistä tietä kulkeneetkaan. Se näkyy myös tässä kahtiajakautuneessa ihmiskunnassa.

Henkiset ihmiset ovat nimittäin jakautuneet kahtia. On heitä, jotka luottavat viranomaisiin ja sitten heitä, jotka eivät enää luota. Minun mielestäni sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, että kenen joukossa seisot tällä hetkellä. Vain sillä on väliä, että teetkö omaa sisäistä valotyötäsi vai et.

Piditkö tästä? Jaa se muillekin

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *